479 kilometers From Stockholm

Billy Bragg mainitaan usein Turnerista puhuttaessa ja tähän on olemassa perusteensa. Frank Turner ammentaa kappaleidensa sanoituksia samoista omakohtaisista teemoista kuin nuori Bragg 1980-luvulla - vasemmistoromantiikasta sekä aikuistumisesta, pyrkien olemaan sukupolvensa tuntemusten ääni. Kun Bragg aloitti uransa yhden miehen orkesterina soittamalla sähkökitarallaan Lontoon kaduilla punkvaikutteista folkia, niin Turner aloitti uransa hard core –punkbändissä nimeltään Million Dead, jonka hajottua 2005 hän siirtyi soolouralle soittamaan akustista folk punkia. Turner kävi mm. kesällä 2009 soittamassa Suomessa yksin akustisen keikan, mutta nyt hän oli tuonut bändin mukanaan.

Frank Turnerin levyjä vaivaa tietynlainen epätasaisuus. Kolmen levyn kohokohdat ovat lähes parasta musiikkia, mitä kukaan nykyään tekee, mutta levyillä on ollut taipumusta sisältää turhan paljon täyteraitoja, mikä valitettavasti estää niitä nousemasta sellaisinaan klassikoiksi. Tähän on syynä kenties Turnerin liiankin tiheä työtahti (kolme levyä kolmessa vuodessa, jatkuva kiertäminen). Turnerin liveshowssa ei sitten tätä ongelmaa ole, vaan ns. täyteraidat jäävät sivuun levyjen kohokohtien vyöryessä peräjälkeen. Samoin jos joku artisti osaa yleisönsä ottaa, niin Turner sen osaa paremmin kuin useimmat. Eräs esimerkki Turnerin joviaalista lavakäyttäytymisestä sekä yleisön huomioimisesta oli kun hän kutsui yleisön joukosta satunnaisen keikkailijan soittamaan huuliharppusoolon kepeän nostalgiseen uusimman levyn ehdottomaan parhaimmistoon lukeutuvaan Dan’s Songiin. Harvoin jos koskaan kuulee keikoilla myöskään vastaavaa yhteislaulua isolle osalle yleisöä kuitenkin verrattain vieraista kappaleista.

Uudelta levyltä keikalla kuultiin sen kohokohtiin lukeutuvat Live Fast Die Old, Try This at Home, Dan’s Song, Isabel ja Sons of Liberty. Kahdelta ensimmäiltä levyltä esittettiin ainakin The Real Damage, The Ballad of Me and My Friends, Photsynthesis, I Knew Prufrock Before He Got Famous, Love Ire & Song sekä Long Live The Queen. Turner esitti myös yhden uuden kappaleen, joka tosin sitten vaikutti ensikuulemalta osuvan enemmän täyteraita kuin kohokohta kategoriaan. Jos jotain yksittäisi hetkiä tulee nostaa muiden yläpuolelle, niin ne olisivat jo kehuttu Dan’s Song sekä encoreina kuultu, kuin yhteislaulua varten luodut, The Ballad of Me and My Friends sekä Photosynthesis.

Voin varsin huoletta sanoa, että kyseessä oli mielestäni eräs vuoden parhaista näkemistäni keikoista, jota osasin kyllä odottaakin Pitkän kuuman kesän perusteella. Tässä on artisti, joka kannattaa käydä katsomassa, vielä kun hän mahtuu soittamaan pienemmille rockklubeille. Erityismaininnan loppuun ansaitsee vielä myös suomalainen lämmittelijä, kahden miehen folk punk orkesteri Jaakko & Jay. Kaksikko nautti selvästi olostaan lavalla ja osasi myös ottaa yleisönsä. Kappaleet eivät sinällään olleet niin kummoisia, mutta intensiteetti, jolla ne esitettiin kyllä vakuutti sen verta paljon, että levy tarttui keikalta mukaan. Ehdottomasti yksi mielenkiintoismpia kotimaisia tuttavuuksia tänä vuonna.